Lotta Heikkerin tarina

Lotta Heikkeri hurahti urheiluun vasta aikuisiällä ja huomasi olevansa pystyvämpi kuin kuvittelikaan. Sarjainnostuja ja tuore tietokirjailija kannustaa kaikkia löytämään itselle merkitykselliset syyt ja tavat liikkua.

Näin totesi yrittäjä ja tietokirjailija Lotta Heikkeri pyöräkaupassa ensimmäistä maastopyöräänsä ostaessaan. Mukana kaupoilla ollut kokeneempi kuski vinkkasi, että valittu pyörä kelpaa myös alamäkiajoon, mutta pelkkä ajatuskin vauhdikkaista mäistä kauhistutti tuoretta harrastajaa.

Maastopyöräily vei kuitenkin mennessään, ja kolme kuukautta myöhemmin Lotta löysi itsensä aikuisten alamäkipyöräilyleiriltä leveääkin leveämpi hymy kasvoillaan.

”Ajoin tietenkin helpoimpia ratoja ja tein ihan pieniä hyppyjä, mutta se onnistumisen ja itsensä ylittämisen tunne oli huimaava. Olin aina ajatellut, että alamäkipyöräily ei ole minunlaisiani arkoja ja turvallisuushakuisia keski-ikäisiä varten”, hän kertoo ja naurahtaa.

”Mutta toisaalta ei olisi pitänyt yllättyä: kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun joku laji vie minut mukanaan ja osoittaa, että en ehkä olekaan sellainen kuin kuvittelin olevani.”

Nenä kirjassa kasvanut Lotta innostui kunnolla liikkumisesta vasta aikuisiällä, omaksi ja vähän myös muiden yllätykseksi. Hän kuvailee itseään sarjainnostujaksi, joka on ehtinyt lyhyen urheilu-uransa aikana kokeilla kymmeniä eri lajeja vapaaottelusta mäkihyppyyn. Polkujuoksu, pyöräily ja retkeily tulivat mukaan kuvioihin, kun hän alkoi kaivata tavoitteellisen crossfitin rinnalle enemmän ulkona olemista.

Urheiluharrastusten myötä kyytiä ovat saaneet monet sitkeät uskomukset itsestä ja oman kehon kyvyistä. Lotta kertoo, että edelleen hankalassa paikassa pään sisällä saattaa kuulua vanha tuttu ääni: ”en osaa, en pysty, en uskalla, ei tämä ole minua varten”.

”Silloin yritän muistaa, että olen ylittänyt aika monta henkistä estettä pääsemällä tähän pisteeseen. Usein olen tuhertanut itkua jossain vaikeassa paikassa ja jälkikäteen sitten ihmetellyt, että eihän se oikeasti ollutkaan niin paha”, Lotta nauraa.

”Liikkuminen on ollut – ja on edelleen – minulle keino löytää itsestäni uusia puolia. On ollut mahtavaa huomata, että olen rohkeampi, voimakkaampi ja pystyvämpi kuin uskoinkaan.”

Lotta on tavannut harrastuksissaan paljon kaltaisiaan, vasta aikuisiällä urheilun löytäneitä ihmisiä. Heidän tarinoistaan, Lotan omista kokemuksista ja tutkitusta tiedosta syntyi syksyllä ilmestyvä tietokirja Hurahtaneet – aikuisia jotka löysivät itsensä urheilun kautta.

Kirjan viesti on, että tärkeintä on löytää omat syyt ja tavat innostua liikkumisesta. Kirjaa tehdessään Lotta kävi treenaamassa muun muassa ultrajuoksijan, hiihtäjän, jousiampujan ja aikuisten cheereleadingjoukkueen kanssa.

”Jokaisella haastateltavallani oli omanlaisensa tarina ja omat syyt hurahtaa. Yhteistä kaikille oli se, että he olivat ensimmäistä kertaa elämässään huomanneet, että liikkuminen voikin olla hauskaa ja merkityksellistä.”

Lotta toivoo, että kynnys lähteä liikkeelle ja kokeilla erilaisia juttuja olisi mahdollisimman matala. Etenkin sosiaalinen media saattaa luoda painetta tehdä kaiken isosti ja näyttävästi ja olla mahdollisimman hyvä mahdollisimman pian.

”Voi tehdä asioita juuri sillä tavalla kuin haluaa, juuri niin paljon kuin haluaa. En edelleenkään ole teknisesti taitava maastopyöräilijä tai uskalla ajaa hurjimpia alamäkiratoja, mutta se ei estä minua nauttimasta harrastuksestani.”

Liikkuminen ja ulkona oleminen tuo elämään paljon muutakin kuin parempaa kuntoa ja toimintakykyä tulevaisuutta varten, Lotta muistuttaa. Uusien taitojen opettelu, parempi mieliala ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat ainakin yhtä tärkeitä lopputulemia – ja ne myös auttavat pitämään treenimotivaatiota yllä.

Lotta kannustaa kaikkia kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta. Jokin laji saattaakin viedä yllättäen mukanaan.

”On hauskaa ja todella tervettä kyseenalaistaa aina välillä omia oletuksia itsestään. En olisi esimerkiksi joskus parikymppisenä ikinä arvannut, kuinka ihanaa minusta on köllötellä teltassa makuupussissa kirja kädessä pitkän ja hikisen pyörän selässä vietetyn päivän jälkeen.”