Makuualustan evoluutio

Retkeilytarvikkeista juuri makuualusta on kokenut ehkä suurimman evoluution viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kun aloitin partion sudenpentuna vuonna 1992, pakkasin ensimmäiselle leirille mukaan noin viisi milliä paksun “karrimaton” eli solumuovialustan.

2000-luvun alussa retkeilymarkkinoille alkoivat ilmestyä ensimmäiset ilmatäytteiset makuualustat. Siinä vaiheessa satojen kovalla solumuovialustalla nukuttujen retkiöiden jälkeen ilmatäytteinen makuualusta tuntui kuin pumpulilta! Paluuta entiseen ei enää ollut.

Nykyisin ilmatäytteisiä makuualustoja on moneen lähtöön: uusin trendi on ilmatäytteisen makuualustan muotoilu. Esimerkiksi jalkopäästä kavennetun alustan muotoilu vähentää painoa ja pakkauskokoa. Haltin valikoimista löytyvän Shapemat ECO Liten alustan rei’itetty ydin vähentää myös painoa.

Ilmatäytteisen makuualustan rikkoutumista ei tarvitse etukäteen murehtia. Paljon luonnossa liikkuvilla se on todennäköisesti edessä jossain vaiheessa - samalla tavalla kuin polkupyörän kumin puhkeaminen pyöräilijöillä.

Mukaan kannattaa pakata paikkaussarja, joka kuuluu esim. Shapemat-alustojen vakiovarustukseen. Paikkasarjalla reiän saa helposti korjattua - kunhan sen ensin löytää. Hitain vaihe ilmatäytteisen makuualustan korjaamisessa on siis reiän paikallistaminen. Toimivaksi olen kokenut retkikattilan täyttämisen vedellä, ja sen jälkeen noin 10 cm x 10 cm alueen kastamisen kerrallaan veteen. Rei’än kyllä huomaa, kun se osuu kohdalle: ilmakuplia alkaa ilmestyä pitkänä vanana.

Reiän paikallistamisen jälkeen korjaus onnistuu liimaamalla paikkalappu reiän päälle. Lopuksi edessä on vielä makuualustan kuivattaminen, koska se saattaa kastua reikää etsittäessä. Kesällä kuivuminen tapahtuu nopeasti. Kokemuksesta voin kertoa, että märän makuualustan saa kuivaksi myös ahkion päällä talvivaelluksella –20 asteen pakkasessa.