Huipulle tyylillä – Haltin tie alppimaajoukkueen hovipukijaksi

Helmikuussa 1999 Vailin vuoristokylä Coloradossa kylpi talviauringossa, ja kisarinteessä elettiin jännittäviä hetkiä. Alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailujen miesten pujottelu oli edennyt ratkaisevaan vaiheeseen. Ennakkosuosikit olivat tuttuja nimiä; Lasse Kjus, Christian Mayer, Giorgio Rocca jne. Suomi ei kuulunut listalle.

Ensimmäisen kierroksen onnistuneen laskun jälkeen Kalle Palander oli seitsemäntenä, kuitenkin kaukana mitalisijoista.

Toisella kierroksella tilanne muuttui todelliseksi jännitysnäytelmäksi.

Palander lähti radalle terävällä, aggressiivisella rytmillä. Sukset pureutuivat jäähän, linjat olivat tiukat ja käännökset veitsenteräviä. Väliaikavertailut välkkyivät miinusta ja kertoivat Kallen kiihtyvästä vauhdista. Lähes täydellisellä laskulla Palander nousi kisan kärkeen. Mutta ylhäällä oli jäljellä vielä kuusi laskijaa.

Maalissa suoritukseensa tyytyväinen alppihiihtäjä seurasi häntä nopeammin ensimmäisellä kerralla laskeneiden suoritukset. Yksi toisensa jälkeen he epäonnistuivat alittamaan Kallen pohja-ajan.

Kun viimeinenkin haastaja, kisojen vauhtilajien mitallikuninkaaksi jo tituleerattu Lasse Kjuskin jäi Palanderin taakse, totuus oli kiistaton. Suomi oli saanut ensimmäisen alppihiihdon maailmanmestarinsa.

Vail 1999 jäi historiaan hetkenä, jolloin myytti siitä, että suomalainen alppihiihtäjä ei voisi päästä huipulle, murentui. Alpihiihto siirtyi marginaalilajista koko Kansan tietoisuuteen. Pieni ja pohjoinen Suomi, jonka korkeimman vuoren Haltin huippu sijaitsi alempana kuin Vailin pujottelukisan maaliviiva, nousi “alppimaiden” arvostettuun joukkoon, ja vielä kaikkein teknisimmässä lajissa, pujottelussa.

Samaan aikaan Juvanmalmilla Haltin pääkonttorilla haaveiltiin kansainvälistymisestä. Ulkoilubrändin tarjontaa haluttiin laajentaa vaatteista ja varusteista teknisiin lajivaatteisiin. Käynnistyivät neuvottelut Hiihtoliiton ja Haltin välillä, jotka saatiin maaliin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Haltista tuli Suomen alppimaajoukkueen uusi vaate- ja varusteyhteistyökumppani.

Henkilökunnan perehdytys lajin saloihin alkoi perusteista: mikä erottaa tekniikka- ja vauhtilajien varusteet toisistaan? Suunnittelija ja tuotepäällikkö lähetettiin mukaan jäätikköleireille kuulemaan urheilijoiden toiveita ja hengittämään alppihiihtoa lähietäisyydeltä.

Yhteistyösopimus kattoi laajan varustepaketin alusvaatteista kisapukuihin, vapaa-ajanvaatteista jalkineisiin ja kasseihin. Tuotetiimeille annettiin tarvittavat resurssit, eikä materiaaleissa tai vaivannäössä kitsasteltu. Johdon viesti oli selvä: urheilijoiden luottamus oli voitettava.

Tiiviissä yhteistyössä joukkueen kanssa syntyi mallisto, jossa yhdistyivät suorituskyky ja laatu. Vaatteet suunniteltiin urheilijoiden toiveita kuunnellen ja toimimaan vaativissa olosuhteissa.

Materiaalien valinnassa ja leikkauksessa ei tehty myönnytyksiä. Jokainen yksityiskohta suunniteltiin käyttäjää varten, ulkonäköä unohtamatta. Joukkueen yhtenäinen ilme viesti kuulumisesta samaan ryhmään ja edusti Suomea kansainvälisillä areenoilla tyylillä.

Vaatteiden suunnittelijan Kaisa Syväsalmen näkemyksen mukaan, niiden sisäpuolelle kirjailtiin saamelaisen mytologian innoittamana kultasarvipeura, elämän ja maailman synnyn symboli. Näkymättömillä siivillä lentävän voimaeläimen uskottiin pohjoisen perimän mukaan vahvistavan urheilijoiden voittaja-asennetta.

Mitä kovempi vauhti, sitä suurempi ilmanvastus. Kisapuvun aerodynamiikka on näkymätön voima, joka ratkaisee usein sadasosia. Erityisesti vauhtilajeissa se on ratkaisevaa.

Yhteistyön alkuvaiheessa kisapukujen materiaaleja testattiin Otaniemessä, silloisen teknillisen korkeakoulun tuulitunnelissa. Suunnitteluun suhtauduttiin poikkeuksellisella kunnianhimolla, niin Haltilla kuin joukkueessa.

Vuosituhannen vaihteessa yhteistyö julkistettiin medialle näyttävästi Senaatintorilla: Tuomiokirkon portaille rakennettiin erikoisluvalla muovimäki, jota pitkin Palander ja urheilijat laskivat näytösluontoisesti juhlistaen uuden pääsponsorin Haltin ja alppimaajoukkueen yhteistyötä. Hullun idean taustalla olivat visionäärinen lajipäällikkö Martti Uusitalo ja hänen aisaparinsa Roope Ropponen.

Kun suorapuheisuudestaan tunnettu Kalle Palander kuuli ensimmäisen kerran Haltista maajoukkueen vaatettajana, reaktio oli epäilevä. Valkoisessa sirkuksessa oli totuttu suuriin kansainvälisiin nimiin, Phenixiin, Descenteen, Colmariin. Pieni suomalainen outdoor-brändi tuntui oudolta valinnalta.

Alku ei ollut helppo. Kisapuvuissa ja mitoituksissa riitti säätöä, ja pari vuotta kului ennen kuin kokonaisuus saatiin huippuunsa. Varustepaketti oli laaja, ja jokainen tuote viilattiin urheilijoiden palautteen pohjalta. Halti kuunteli urheilijoita ja panosti tuotekehitykseen.

Yksityiskohdat jäivät mieleen: mustat tekniset sukat, joiden varpaisiin oli neulottu laskijan lempinimi. Palanderin sukissa luki Palle.

Kun Palanderia pyytää ynnäämään uransa huiput ja pettymykset, vastaus tulee epäröimättä: Kirkkaimpina mieleen nousevat MM-kisat ja legendaarinen Kitzbühelin pujotteluvoitto. Karvaimmat pettymykset liittyvät olympialaisiin, joissa parhaiksi sijoituksiksi jäivät Naganon yhdeksäs sija jo ennen maailmanmestaruutta sekä Torinon vastaava sijoitus myöhemmin.

Palanderin voittoisa maajoukkueura kesti 16 vuotta, vuoteen 2011 asti. Tuona aikana alppihiihto koki melkoisen murroksen, välineiden kehittyessä vauhdilla. Vielä Vailissa hän laski maailmanmestaruuteen 198-senttisillä pujottelusuksilla, mutta jo seuraavana vuonna siirtyminen lyhyempiin suksiin oli väistämätöntä. Carving-tekniikka mullisti laskutyylin, porttivälit lyhenivät ja pitkät sukset jäivät historiaan.

– “Olin oppinut homman vanhoilla suksilla ja jouduin käytännössä opettelemaan lajin uudelleen,” Palander toteaa.

Muutos ei ollut kivuton, mutta kyky sopeutua piti miehen huipulla pitkään.

1990-luvun loppua kohden myös kypärän käyttö alkoi yleistyä, vaikka moni huippulaskija laski edelleen ilman. Palander kuului heihin, joiden suksi kulki paremmin pipo päässä. Totuttelu kypärään ei sujunut ongelmitta.

Vuonna 2001 Levin suksitestissä hän ilmoitti valmentajalleen Christian Leitnerille:

– “Mä oon niin hidas, etten mä edes tarvi kypärää.”

Kypärä päässä laskeminen esti “radan kuulemisen täydellisesti” ja vaikutti tasapainoon.

Kansainvälinen hiihtoliitto teki kypärästä pakollisen ensin vauhtilajeissa ja 2000-luvun puolivälin jälkeen myös tekniikkalajeissa. Palander ei kuitenkaan voittanut yhtään pujottelukilpailua kypärä päässä.

Haltin punaisesta piposta, otsassa Audi-logo, tuli hänen tavaramerkkinsä ja yksi Haltin alppimalliston suosituimmista tuotteista. Fanit olivat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen sellaisen.

Tanja Poutiainen-Rinne on yksi Suomen menestyneimmistä alppihiihtäjistä, ja arvokisamitalien määrällä mitattuna menestynein. Hänen urallaan on olympiahopea, neljä MM-mitalia, 11 maailmancupin osakilpailuvoittoa sekä useita lajikohtaisia Kristallipalloja.

Marcus Sandell oli alaikäinen päästessään mukaan juniorimaajoukkueeseen.

– “Oli tosi iso juttu saada juniorina päälleen samat kamat kuin Palanderilla.”

Halti ei näyttäytynyt Sandellille pelkkänä varustetoimittajana, vaan yhteistyökumppanina, joka kuunteli urheilijoita jo alusta alkaen. Toiveita ja palautetta kerättiin niin toiminnallisuudesta kuin väreistä ja ulkonäöstä ja niihin myös reagoitiin. Uuden kauden värien ja designin julkistaminen oli aina iso juttu ja herätti suuria tunteita.

Muodista kiinnostunut Sandell pääsi vaikuttamaan myös vaatteiden ulkonäköön.

– “Meidän mielipiteillämme oli oikeasti merkitystä, ja se tuntui hyvältä.

– “Toki joinakin vuosina värit olivat vähän villejä. Mustavalkoruutuinen saamelaislipun väreillä koristeltu Hästens-kuosi sai kyllä ranskalaiset kisakumppanit tirskumaan.”

Huippu-urheilussa varusteilla on suorituskykyä suurempi rooli. Ne ovat olennainen ja näkyvä osa joukkueen identiteettiä ja tarinaa.

Marcus Sandell edusti maajoukkuetta vuosina 2003–2018 ja sijoittui urallaan useita kertoja maailmancupissa kymmenen parhaan joukkoon. Hänen paras yksittäinen maailmancup-sijoituksensa oli neljäs sija Garmisch-Partenkirchenin suurpujottelussa. Kaudella 2012–2013 Sandell sijoittui suurpujottelun maailmancupin kokonaispisteissä kahdeksanneksi.

Nykyään Sandell vastaa maajoukkueen yhteistyökumppaneista ja hän oli avainhenkilönä mestaroimassa myös joukkueen ja Haltin nykyistä yhteistyötä.

Yhteistyö on kuin kotiinpaluu. Halti on brändi, joka on ollut luomassa suomalaista alppikulttuuria. Ne vuodet, jolloin Halti vaatetti menestyjät ensimmäisen kerran, kantavat tähän päivään asti, jopa niille laskijoille, jotka eivät olleet vielä syntyneet yhteistyön alkaessa ensimmäistä kertaa.

– “Olin vilpittömästi innoissani, kun kuulin että joukkue palaa Haltille. Juuri näin tämän piti mennä,” Kalle Palander iloitsee.

– “Toivottavasti nuoret laskijat ymmärtävät, miten makea juttu tämä on.”

Sama tunne välittyi myös nykyiselle sukupolvelle. Kun Eddie Hallberg kuuli alppimaajoukkueen palaavan Haltin väreihin, reaktio oli aidon ilahtunut.

– “Minulle Halti on aina ollut olennainen osa suomalaista alppihiihtoa,” Hallberg kommentoi.

Vuosituhannen alussa syntynyt perintö jatkuu tänä päivänä uusien laskijoiden päällä, ja suomalaisen alppihiihdon tarina jatkuu upeina tuotteina Haltin väreissä.