Suomessa on tällä hetkellä yhteensä 41 kansallispuistoa, jotka tarjoavat kaikille kulkijoille juuri oman tavan nauttia Suomen kauniista luonnosta. Suomen kansallispuistoista löytyy hyvin merkattuja reittejä sekä tulentekopaikkoja. Kansallispuistoissa on myös yöpyminen sallittu erikseen merkatuilla telttailualueilla sekä autiotupien läheisyydessä (1).

Autiotuvat ovat ilmaisia tupia, joissa retkeilijä voi viettää yönsä. Osa tuvista on vain päivätupia, joissa nukkuminen on kielletty. Kansallispuistoista löytyy myös maksullisia tupia, joita kutsutaan varaustuviksi. Varaustuvassa majoittuminen vaatii ennakkovaraamista ja sen avulla varmistat itsellesi varman nukkumispaikan.

Luonto antaa meille paljon, joten muistathan kunnioittaa myös luontoa ja muita retkeilijöitä sillä, ettet jätä itsestäsi jälkiä luontoon.

Vanlifefinlandin Teemu ja Kirsi kokosi reissutarinoitaan eri Suomen kansallispuistoista, lue alta lisää ja hyppää mukaan seikkailuihin omavalmisteisen reissupakettiauton kyytin. Vanlife <3 kotimaanmatkailu

Reissutarinoita löydät näistä kansallispuistoista:

- Päijänteen kansallispuisto
- Hossan kansallipuisto
- Oulangan kansallipuisto
- Repoveden kansallipuisto
- Pyhä-Luoston kansallipuisto
- Sipoonkorven kansallipuisto
- Liesjärven kansallispuisto

Päijänteen kansallispuisto eroaa muista sisämaan kansallispuistoista sillä suurin osa kansallispuistosta on saaria. Tunnetuin ja näyttävin saari Päijänteen kansallispuistossa on Kelvenne. Tänne myös meidän päiväretkemme suuntautui.

Ajoimme upealle Kelventeen saarelle mökkirannasta pienellä moottoriveneellä.

Isohiedan ranta on todella upea ja pitkä hiekkaranta, jonka takana on kaunis mäntymetsä. Päiväreissumme sijoittui alkukesään, joten silloin ei vielä paljon veneitä tai muita retkeilijöitä saarella näkynyt. Keli oli lämmin ja hieno hiekka tuntui jalkojen alla miellyttävältä. Oli niin lämmintä, että uiminen alkoi tuntua houkuttelevalta, mutta emme olleet pakanneet mukaan uimapukuja tai pyyhkeitä. Lopulta päätimme käydä silti uimassa. Keli oli lämmin ja vesi hieman kylmää, mutta olihan se vapauttavaa.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä Lietsaaressa, joka on Kelvennettä pienempi idyllinen saari. Sieltä löytyy myös mukava hiekkaranta ja saaren kärjessä pääset kävelemään kapealla rannalla veden ollessa molemmilla puolilla. Jos Kelventeellä on paljon väkeä ja haluat rauhallisempaan paikkaan, niin kannattaa harkita lähellä olevaa Lietsaarta.

Myös kuuluisa Pulkkilanharju kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. Pukkilanharju on yksi suomen kauneimmista maisemateistä. Pulkkilanharju kuuluu Asikkalan kuntaan, joten tämä kannattaa ainakin käydä katsomassa jos veneellä ei ole mahdollista käydä kansallispuiston saariin tutustumassa.

Ensimmäinen pakureissumme kulki Hangosta länsirannikkoa pitkin Ouluun ja sieltä Kuusamoon ja Rukalle. Haaveilimme suppailusta Hossan kansallispuistossa, joten suuntasimme Pakun nokan sinne.

Vanlife reissumme ovat hyvin harvoin ennalta pitkälle suunniteltuja, ja niin oli myös tämän reissun kohdalla. Matkalla tutkimme Hossan aluetta tarkemmin ja päätimme mennä katsomaan minkälainen paikka on kuuluisa Julma-Ölkky. Ajelimme tietä 843, josta käännyimme Julma-Ölkyntielle joka on hiekkatie ja sitä saikin jurruttaa noin 8,5 km. Lopulta päädyimme isolle parkkipaikalle ja pistimme Pakun ansaitulle levolle.

Laitoimme Trangian tulille ja tutkimme hieman Julma-Ölkyn patikointireittejä. Syömisen jälkeen päätimme lähteä kävelemään Ölökyn ylitys reitin, joka on n. 5 km pituinen rengasreitti.

Puolessa välissä reittiä oli riippusilta kanjonin yli. Reitti jatkui sillan ylityksen jälkeen kanjonin toista puolta takaisin lähtöpisteeseen. Ölökyn ylitys oli meille sopiva iltakävely ennen iltapalaa ja nukkumaanmenoa. Aamulla oli suunnitteilla, että pumppaamme SUP-laudat täyteen ja lähdemme katselemaan kanjonia vedenpinnalta käsin.

Heräsimme aurinkoiseen aamuun, söimme hitaan aamupalan ja fiilistelimme kesäistä luontoa. Pikkuhiljaa aloimme valmistautua lähtöön ja SUP-lautojen täyttöön. Täyttö on aina oma hommansa, mutta siinä saa hyvän alkulämmön ennen vesille menoa. Olimme myös lukeneet, että Julma-Ölkyllä on ikivanha kalliomaalaus ja sen voi nähdä parhaiten vesillä ollessaan, joten tämän löytäminen oli myös SUP-reissun missio, nautiskelun ohessa.

Kanjonin seinämät oli vedestä katsottuna vielä jylhemmät, jopa hieman pelottavat kun seisoi laudan päällä niiden juurella. Seinämät saivat tuntemaan itsensä todella pieneksi. Vietimme vesillä noin 2-3 tuntia. Keli oli tyyni ja aurinkoinen, joten mikä sen mukavampaa kuin nautiskelle leppoisasta suppailusta ja hyvästä kelistä.

Olimme katsoneet kartasta missä kohdin kalliomaalaus piti olla, mutta sen löytäminen oli hieman hankalaa. Lopulta se löytyi Julma-Ölkyn itäpuolelta 1,5 metrin korkeudelta vedenpinnasta. Luimme, että maalauksissa pitäisi olla 3-4 kuviota, josta olisi pitänyt tunnistaa helposti kaksi ihmishahmoa ja eläimen hahmo, mutta me osasimme nähdä vain punaista väriä, eikä osattu erottaa hahmoja. Odotus oli toisenlainen, mutta vaikuttavaa silti nähdä, että täällä on kauan sitten asunut ihmisiä, jotka ovat nämä merkit kallioon tehneet.

Kaiken kaikkiaan Julma-Ölkky oli maineensa veroinen ja SUP-kokemuksena yksi hienoimmista. Meidän oli aika pakata auto ja suunata Pakun nokka kohti etelää. Hossan kansallispuistoon päätimme vielä joskus palata, kenties seuraavalla kerralla rinkkojen kera.

Oulangan kansallispuisto on perustettu jo vuonna 1956, ja se on yksi Suomen suosituimmista kansallispuistoista. Tämä on Teemun yksi lempikohteista Suomessa: ”Kuusamon, Rukan sekä Oulangan alue on kuin kotiin saapuisi”.

Täällä alueella on tullut käytyä useita kertoja, niin talvella kuin kesälläkin. Karhunkierros, Suomen tunnetuin vaellusreitti löytyy Oulangan kansallispuistosta. Reitti on 82 km pitkä. Alueelta löytyy myös Pieni Karhunkierros, joka osa isoa karhunkierrosta ja soveltuu hyvin päivävaellukseksi. Pienen Karhunkierroksen pituus on 12 km, jonka varrelta löytyy upeat Myllykoski, Jyrävän vesiputous ja Harrisuvanto. Pieni Karhunkierros on on rengasreitti joka soveltuu koko perheelle.

Teemu on vaeltanut koko karhunkierroksen kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla yksin, vuonna 2011 ja toisen kerran vuonna 2015 veljensä kanssa. Karhunkierroksen (82 km) lähtöpaikkana toimii Karhunkierroksen luontokeskus Hautajärvellä ja vaellusreitti päättyy Rukalle. Reitin voi mennä myös toisinpäin.

”Yksin vaeltaessani matkaan meni kaikkineen neljä päivää, mutta toisella kertaan veljeni kanssa matkaan meni kolme päivää. Veljeni alkoi olla aika kypsä itikoihin, joten kävelimme viimeisenä päivänä 35 kilometriä. Se oli sitten jo pitkä päivä. Lähdimme aamulla matkaan Kitkajoen rannalla olevasta Ylikodasta klo 8 ja olimme perillä Rukalla noin klo 22.”

Karhunkierros päättyy kolmeen isoon nousuun jos reitin aloittaa Hautajärveltä. Pitkän vaelluksen loppuhuipennuksena ensin noustaan Konttaiselle jonka jälkeen vaelletaan Valtavaaran päälle. Valtavaaralta näkyy upeat maisemat pitkälle Oulangan kansallispuistoon. Valtavaaran korkeus on 492 metriä ja sen päällä on palovartijan tupa joka on retkeilijöiden käytössä päivätupana.

Valtavaaran laskeutumisen jälkeen on nousu vielä Rukan päälle. Kun takana on jo kymmeniä kilometrejä rinkka selässä, niin viimeiset nousut vaatii jo hieman tsemppiä. Itsensä voittaminen on kuitenkin paras palkinto pitkillä vaelluksilla, joten itsensä tsemppaaminen lopussa kannattaa. Matkan varrella paras palkinto voi olla myös jalkojen upottaminen kylmään veteen.

Karhunkierroksen varrella on paljon hienoja luontokohteita, riippusiltoja sekä autiotupia, joissa retkeilijät voivat viettää yötä ilmaiseksi vaelluksen aikana. Tässä muutamia hienoja kohteita reitin varrelta:

- Taivalköngäs, josta löytyy autiotupa, nuotiopaikka, riippusilta ja pieni koski.

- Kiutaköngäs, noin 100 metrin pituinen koski, jossa korkeuseroa 13,7 metriä. Kiutakönkäälle pääsee helposti myös autolla. Auton voi jättää Oulangan luontokeskukselle, josta on noin kilometrin kävelymatka koskelle.

- Ansakämpältä löytyy autiotupa ja nuotiopaikka. Oulankajoki liplattaa rauhallisesti tässä kohdin, joten tässä on hyvä paikka käydä uimassa vaelluksen yhteydessä.

- Harrisuvanto on suosittu kalastuspaikka, josta löytyy laavu ja riippusiltoja.

- Jyrävällä voit kokea luontoäidin mahtavan voiman kun 9-metrinen putous kohisee äänekkäästi kallioiden välissä. Jyrävä on yksi Karhunkierroksen vaikuttavimpia kohteita.

- Myllykoski ei varsinaisesti tule ison Karunkierroksen matkalla vastaan, mutta on osa Pientä Karhunkierrosta. Myllykoskelta löytyy autiotupa, nuotiopaikka sekä riippusilta, josta on otettu useita upeita valokuvia, joita näkee Oulangan kansallispuistosta. Näkemisen arvoinen paikka. Täällä voi myös bongata Kuukkeleita. Ehkä ne suostuvat jopa kuvaan kanssasi.

- Porontimajoella on laavu ja kaksi pientä autiotupaa. Erikoisuutena toisen autiotuvan alta menee pieni puro, joka solisee mukavasti. Veden ääntä on mukava kuunnella nukkumaan mennessä, se rauhoittaa ja vie hyvää uneen.

Oulangan kansallispuistosta löytyy retkeilijälle kaikkea! Paljon vettä, hienoja polkuja, tuntureita ja vaaroja. Alueelta löytyy myös paljon aktiviteetteja kuten koskenlaskua, kanoottireittejä, maastopyöräreittejä, koskikelluntaa jne. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Jos et ole vielä käynyt ja vaikka olisit jo käynyt niin tänne kannattaa tulla uudestaan 😊

Repovedeltä löytyy merkittyjä retkeilyreittejä yli 40 kilometriä, joista löytyy eritasoisia reittejä kaikille retkeilijöille. Tunnusomaista Repovedellä on vaihteleva maasto ylä-ja alamäkineen.

Lähtöpiste syksyiselle päiväretkelle Repoveden kansallispuistoon alkoi Lapinsalmen P-alueelta, osoite Riippusillantie 55 Kouvola.

P-alueelta lähdimme kohti Lapinsalmen uutta riippusiltaa, jonne matkaa on 0,6 km. Silta on valmistunut vuonna 2019 vanhan sillan osittain romahdettua heinäkuussa 2018. Silta lienee yksi Repoveden kuvatuimmista kohteista eikä mikään ihme – itse silta ja näkymät sillalta ovat upeat. Heti sillan jälkeen laskeuduimme alas Lapinsalmen laavulle, josta on hienot näkymät riippusillalle ja järvelle. Jatkoimme noin 0,8 km Katajavuoren näköalapaikalle, jonne oli loppuvaiheessa suht nouseminen rappusia pitkin, mutta maisemat näköalapaikalla oli hienot kuten kuvista näkyy.

Näköalapaikalta polku laskeutui pikkuhiljaa kohti Katajajärven rantaa, ja lopulta palasimme takaisin Lapinsalmen laavulle. Matkaa kertyi noin 1,6 km tälle välille.

Koko rengasreitti on pituudeltaan 3,6 km ja sopiva koko perheelle. Nousu Katajavuorelle vaatii kuitenkin ponnistelua. Kun ei pidä kiirettä ja pitää taukoja matkan varrella niin kyllä sen perheen pienimmätkin jaksaa nousta ylös. Repovedeltä löytyy myös haastavia reittejä niitä kaipaaville.

Pyhä-Luoston kansallispuisto sijaitsee Lapin maakunnassa ja tänne reissumme suuntautui talvella 2023. Kansallispuistoon kuuluu Pyhäntunturi ja Luosto tunturi. Tukikohtamme oli Pyhäntunturilla ja matkan tarkoitus oli nauttia talvisesta Lapista aktiviteettien parissa ja levätä sopivissa määrin.

Muutama päivä meni Pyhätunturin rinteissä lasketellen sekä hiihdellen Pyhän ja Luoston hiihtoladuilla. Päätimme näiden lisäksi kokeilla meille uusia lajeja liukulumikenkäilyä sekä jääkiipeilyä. Olimme käyneet sisällä boulderoimassa sekä köysikiipeilemässä, joten halusimme kokeilla jääkiipeilyä. Olimme varanneet paikalliselta yritykseltä jääkiipeilykokeilun, jonka kesto oli noin 3 tuntia. Menimme sovitusti Hotelli Pyhäntunturiin, josta kiipeilyohjaaja tuli meidän hakemaan. Siellä tutustuimme hieman kiipeilyvälineisiin ja puimme kiipeilyvarusteet päälle. Hotellilta lähdimme kävelemään kohti kiipeilypaikkaa, Tajukangasta. Ohjaaja laittoi tulet nuotiopaikalle ja aloimme kiinnittämään jäärautoja kenkiin. Ohjeeksi saimme kävellä kuin rokkistarat: jalat hieman levällään, ettei piikit revi puntteja auki vaikka punttien päällä suojat olikin.

Pikku hiljaa menimme kiipeilypaikalle ja saimme ohjeet itse kiipeilyyn, joten ei muuta kuin seinälle. Alkuun tuntui hieman oudolta / hankalalta päästä eteenpäin seinällä kuin ei tiennyt miten piikit toimivat jäisellä seinällä. Ohjaaja antoi hyviä neuvoja ja sanoi, että luottakaa piikkeihin, sillä ne pysyvät kyllä jäässä kiinni.

Toisena uutena lajina kokeilimme siis liukulumikenkäilyä. Vuokrasimme liukulumikengät päiväksi ja suuntasimme kohti Soutaja-tunturia. Aluksi oli hieman tutustumista siihen, miten sukset toimii ja liukuu. Alkumatkaa mentiin lumikelkan pohjia, mutta sitten siirryimme hieman sivuun, umpihankeen. Siellä liukulumikengät pääsivät oikeuksiinsa ja oli todella mukavaa mennä eteenpäin. Mitä syvemmälle ja korkeammalla metsään mentiin, niin maisemat alkoivat tulla entistä upeimmaksi. Puut olivat tykkylumen peitossa ja pohjoisen talvinen maisema hurmasi ja pakotti kiireisenkin mielen pysähtymään. Näistä hetkistä tuli lapsuus mieleen kun oli mummon ja papan kanssa käynyt talvella rauhallisesti hiihtämässä silloin kun oli etelää myöden lumiset talvet.

Soutaja-tunturin juurella on kota, johon tulimme tunturin valloituksen jälkeen syömään lounasta. Ennen tätä päätimme käydä katsomassa miltä tunturin päällä näyttää. Nousussa päätimme mennä omia reittejämme joka osoittautui pieneksi virheeksi ja päädyimme rinteeseen jossa ei ollut oikeastaan lunta lainkaan, vain jäätä. Siellä ei liukulumikengillä päässyt eteenpäin, joten oli pakko ottaa ne pois ja koittaa päästä jalkaisin rinnettä ylöspäin, takaisin lumiselle kohdalla. Eteneminen oli hidasta ja hankalaa. Pienen taistelun jälkeen pääsimme sieltä pois ja matka jatkui kohti huippua.

Onneksi päivä oli aurinkoinen ja huipulla myös pienet puut olivat tykkylumessa, joten maisemat olivat hienot. Otimme huipulla kuvia ja videoita sekä fiilistelimme kun ei näkynyt ketään muita. Soutaja-tunturi ei ole vielä kovin tunnettu paikka, joten suosittelemme käymään siellä jos tykkää hieman rauhallisimmista paikoista.

Paluumatkalla vietimme tovin kodassa valmistellen lounaaksi kasviksia sekä grillattua tonnikalaa. Tunturiseikkailun jälkeen ruoka maistui oikein hyvin.

Sipoonkorven kansallispuisto sijaitsee Sipoon, Vantaan ja Helsingin alueella. Kansallispuisto perustettu vuonna 2011.

Sipoonkorpi oli ennestään täysin tuntematonta seutua, vaikka Teemun työpaikka sijaitsee ihan kansallispuiston kupeessa. Lähtöpaikaksi valikoitui tällä kertaa Källängen, jossa on pieni parkkipaikka. Lähistöllä on myös Byabäcken I ja II, josta löytyy hyvät parkkipaikat, jos Källängenin parkkipaikka on täynnä.

Byabäcken I parkkipaikalta pääsee suoraan Byabäckenin luontopolulle joka on 2,1 km pitkä, joten se sopii hyvin lasten kanssa kierrettäväksi.

Lähdimme Källängeniltä kohti Bergströmmin torppaa, jossa on vain päiväkäyttöön tarkoitettu varauskeittokatos. Katoksen varaukseen kuuluvat polttopuut sekä kuivakäymälän käyttöoikeus. Alueelta löytyy myös kaivo, joka on kaikkien käytössä. Kuljeskelimme hissukseen pitkin poikin polkuja ja nautiskelimme korpimaisista maisemista. Matka Källängeniltä torpalle kestää n. 30-40 min, mutta meillä meni hieman pidempään kun elimme hetkessä ja tutkiskelimme mm. muurahaisia sekä muita luonnon ihmeitä 😊

Torpalle päästyämme nautiskelimme rauhallisen lounaan, nokipannukahvit sekä sen kylkeen korvapuustit. Mikä sen mukavampaa kuin hyvällä ilmalla luonnossa istuminen ja syöminen.

Jatkoimme matkaa Byabäckenin luontopolkua pitkin ja pian saavuimme Ängesbölen laavulle ja isolle nuotiopaikalle, jonne mahtuu isompikin porukka. Polku toi meidät takaisin autotielle ja jatkoimme kohti uusia seikkailuja.

Näimme vain murto-osan kansallispuistosta, mutta ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa. Sipoonkorven metsät ovat viimeisiä rakentamattomia ympäristöjä pääkaupunkiseudulla Nuuksion ohella.

Päiväretkikohde kolmen maakunnan rajalla Liesjärven kansallispuistossa.

Nappaa talteen reittivinkki Liesjärven kansallispuistoon: Kaunis ja ainutlaatuinen reitti, jossa pääset kulkemaan harjulla vesistöjen keskellä ja nousemaan kalliolle ihailemaan järvi- ja metsämaisemaa.

Reitin kiertämiseen kannattaa varata aikaa 2-3h. Matka ei ole pitkä, mutta matkan aikana kannattaa ottaa tilaa luonnon ihastelulle, kuvien ottamiselle ja fiilistelylle.

- Pysäköi auto Kopinlahden parkkipaikalle (Kansallispuistontie 203, Tammela).

- Kävele upean Kyynäränharjun läpi (tämä kannattaa kokea!) kohti Hyypiönpolun alkupäätä.

- Hyypiönpolku kannattaa kulkea myötäpäivään. Pysyt oikealla polulla kun seuraat valkopohjaisia vinoneliöitä, joissa on oranssi merkki keskellä. Kyseiset merkinnät on kiinnitetty puihin.

- Palaa takaisin Pirttilahden taukopaikalle ja Kyynäränharjua pitkin parkkipaikalle.

Tämän reitin pituus on n.5 km. Varaa aikaa 2-3 tuntia, jotta ehdit pysähdellä ihailemaan maisemia, pitämään juomataukoja ja evästämään Tapolanjärven rannalla tai Pirttilahden taukopaikalla.

Jos kumminkin kaipaat hieman lyhyempää reittiä, pysäköi auto suoraan Pirttilahden taukopaikalle ja kävele Hyypiön polku 2,8 km tai pelkkä Kyynäränharju 2,6 km.

Kuivakäymälät löydät Kopinlahdesta ja Pirttilahdesta. Mukaan kannattaa ottaa oma vessapaperi.

Lue myös:

Mitä mukaan vaellukselle?

Vinkit rinkan valintaan ja pakkaamiseen

Näin valitset oikeanlaisen teltan