Suomalaisen seikkailu-urheilun kultavuodet ja Streetpack-repun synty
1990-luvun lopulla syntyi yhteistyö, joka vaikutti sekä suomalaiseen seikkailu-urheiluun että teknisten ulkoiluvarusteiden kehitykseen. Kun Team Halti, myöhemmin Team Nokia Adventure, alkoi kilpailla maailman kovimmissa adventure racing -kilpailuissa, he tarvitsivat varusteita, jotka kestivät olosuhteita, joissa moni muu varustus petti.
Haltille yhteistyö tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden testata tuotteita äärimmäisissä olosuhteissa. Joukkueelle taas yhteistyö merkitsi sitä, että varusteita voitiin kehittää suoraan heidän tarpeisiinsa. Tuloksena syntyi ratkaisuja, jotka vaikuttivat paitsi kilpailukäyttöön myös myöhemmin kuluttajatuotteisiin, kuten legendaariseen Halti Streetpack -reppuun, jonka juuret ovat juuri näissä kilpailuissa.
Team Halti kilpaili vuosina 1998–2004 ja nousi tuona aikana maailman menestyneimpien seikkailu-urheilujoukkueiden joukkoon. Joukkue voitti useita kansainvälisiä kilpailuja ja saavutti muun muassa seikkailu-urheilun ensimmäisen maailmanmestaruuden vuonna 2001.
Suomalaisen seikkailu-urheilujoukkueen synty
Team Haltin tarina alkoi joukosta suomalaisia kestävyysurheilijoita, joilla oli vahva tausta suunnistuksessa ja muissa maastolajeissa. Joukkueen keskeisiä hahmoja olivat Petri Forsman, Terho Lahtinen, Mika Hirvinen, Pasi Ikonen, Iiro Kakko, Elina Mäki-Rautila, Jukka Pinola, Mervi Väisänen ja Mervi Anttila.
Petri Forsman kiinnostui seikkailu-urheilusta vuonna 1997 luettuaan artikkelin, jossa suomalainen Tom Packalen oli osallistunut legendaariseen Eco Challenge -kilpailuun. Ajatus monilajisesta kestävyyskilpailusta kiehtoi.
Pian Forsman sai puhelun Terho Lahtiselta.
“Terho soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut lähtemään mukaan. Siitä se oikeastaan alkoi – kasattiin porukka ja lähdettiin kokeilemaan”, Forsman muistelee.
Ensimmäiset kilpailut olivat vielä lyhyitä etappikisoja. Esimerkiksi Kiinassa järjestetty kilpailu vuonna 1998 oli neljän päivän ja noin viiden tunnin mittainen etappikilpailu, jonka jälkeen palattiin hotellille nukkumaan. Laji ja joukkue kuitenkin kehittyi nopeasti, ja mukaan tulivat monipäiväiset kilpailut, jotka vaativat osallistujilta äärimmäistä fyysistä ja henkistä kestävyyttä.
Mitä seikkailu-urheilu on?
Seikkailu-urheilu eli adventure racing on monilajinen kestävyysurheilulaji, jossa joukkueet liikkuvat luonnossa kartan ja kompassin avulla. Kilpailuissa tyypillisiä lajeja ovat maastopyöräily, juoksu ja vaellus, melonta sekä suunnistus. Lisäksi kilpailuissa on usein erikoislajeja, kuten köysilaskeutumista, kiipeilyä tai vesistöjen ylityksiä.
Kilpailuja on kahta päätyyppiä. Etappikilpailuissa kilpailu on jaettu päiväkohtaisiin osuuksiin. Päivän päätteeksi joukkueet saavat levätä, huoltaa varusteitaan ja valmistautua seuraavaan etappiin.
Expedition-kilpailut taas ovat lajin äärimmäisin muoto. Niissä koko kilpailu kuljetaan lähes yhtäjaksoisesti, ja joukkueet päättävät itse, milloin pysähtyvät lepäämään. Kilpailut voivat kestää kolmesta jopa kymmeneen päivään ja kattaa satojen kilometrien mittaisen reitin erilaisissa maastoissa. Fyysisen kestävyyden lisäksi laji vaatii tarkkaa navigointia, energiankäytön hallintaa ja ennen kaikkea vahvaa tiimityötä. Joukkue on nimittäin juuri niin vahva kuin sen heikoin jäsen.
Menestyksen salaisuus
Kun monet kilpailijat tulivat lajiin retkeily- ja vaellustaustasta, Team Halti lähestyi lajia puhtaasti urheilun näkökulmasta. Useilla joukkueen jäsenillä oli huipputason suunnistus- ja kestävyysurheilutausta. Tämä näkyi kilpailuissa erityisesti yhdellä tavalla. He juoksivat siellä missä muut kävelivät.
Monet ajattelivat vaellusosuuksia kirjaimellisesti vaeltamisena. Team Halti taas eteni ne juosten. Kevyet trikoot ja nopea eteneminen erottivat joukkueen kilpailijoista, joilla oli usein raskaammat vaellusvarusteet.
Joukkue rakennettiin osaamisen perusteella. Tärkeintä oli kyky liikkua tehokkaasti maastossa, suunnistaa, pyöräillä ja meloa. Kilpailuissa oli usein myös köysiosuuksia, kuten kiipeilyä tai laskeutumista, joten jokaisen jäsenen piti hallita nämä perustaidot.
Osa lajeista tiedettiin etukäteen, mutta tyypillistä oli myös yllätyslajit, joilla järjestäjät testasivat urheilijoiden monipuolisuutta. Lajeina saattoi olla myös rullaluistelua tai ratsastusta. Joskus ohjelmassa oli jäätiköiden tai erilaisten vesistöjen ylityksiä.
Varustekehitys osana kilpailuja
Seikkailu-urheilussa varusteet ovat ratkaisevassa roolissa. Pitkissä kilpailuissa kilpailijat kantavat mukanaan lähes kaikki henkilökohtaiset varusteensa koko kilpailun ajan.
Haltille yhteistyö Team Haltin kanssa tarjosi haastetta ja arvokasta palautetta suoraan ääritilanteista. Varustekehityksen keskiössä oli erityisesti reppu.
Suunnistaja Iiro Kakko oli jo aiemmin ollut mukana kehittämässä Haltin kanssa kevyttä rogaining- eli pistesuunnistuskilpailuihin tarkoitettua reppua. Tätä niin sanottua Kakko-reppua lähdettiin kehittämään edelleen Team Haltin tarpeisiin.
Repun tuli olla erittäin kevyt mutta samalla kestävä ja hyvin istuva. Sen piti sisältää riittävästi taskuja, jotta kilpailun aikana tarvittavat tavarat olivat helposti saatavilla. Taskuissa kuljetettiin esimerkiksi energiageelejä, kompassia ja vedenpuhdistusvälineitä.
Testauksessa reput täytettiin usein raskaalla kuormalla, jotta nähtiin, miten ne kestivät pitkää rasitusta. Petri Forsmanilla on yksi näistä varhaisista Streetpack -reppua edeltäneistä kilpailurepuista edelleen tallessa.
“Reppu on edelleen toimiva ja hyvä. En tiedä, ovatko reput oikeastaan kehittyneet siitä kovinkaan paljon tähän päivään mennessä”, hän kertoo.
Kevyttä, mutta kestävää äärimmäisiin olosuhteisiin
Kilpailu saattoi kestää jopa kahdeksan päivää, eikä vaatteita yleensä vaihdettu kertaakaan. Jos ne kastuivat, niiden piti kuivua päällä.
Kevyet, mutta kestävät materiaalit olivat ratkaisevia. Joukkueen grammanviilaus ja jatkuva palaute vaikuttivat myös Haltin tuotekehitykseen. Samoihin aikoihin Halti kehitti Grade VII -konseptia, jossa keskityttiin kaikkein vaativimpiin ulkoilulajeihin.
Reppujen ja vaatteiden lisäksi Halti toimitti joukkueelle telttoja sekä bivac-pusseja yöpymiseen. Bivac-pussit olivat erityisen hyödyllisiä kilpailuissa, joissa makuupussi ei kuulunut pakollisiin varusteisiin. Esimerkiksi Brasiliassa päivälämpötila saattoi olla yli 30 astetta, mutta yöllä lämpötila saattoi laskea nopeasti, jolloin suojaava bivac-pussi oli tärkeä.
Legendaarinen Raid Gauloises Himalajalla
Yksi Team Haltin uran merkittävimmistä kilpailuista oli Raid Gauloises vuonna 2000, joka käytiin korkealla Himalajan vuoristossa Tiibetin ja Nepalin rajalla.
Team Halti valmistautui kilpailuun poikkeuksellisen huolellisesti. Tottuakseen korkeaan ilmanalaan ja sen vähäiseen happipitoisuuteen, joukkue vietti kilpailua edeltäneet viikot Katmandussa ja teki akklimatisoitumisvaelluksia muun muassa Everestin perusleiriin. Kilpailu starttasi noin 4000 metrin korkeudesta ja reitti nousi jopa 5200 metriin.
Monilla joukkueilla oli vaikeuksia jo lähtöviivalla korkeuden ja ohuen ilman vuoksi.
Pakollisiin varusteisiin kuului myös säänkestävä asu, jota varten Halti oli tehnyt joukkueelle erityisen kevyen mutta vedenpitävän DrymaxX-asun. Varusteita tarkistaessa järjestäjät kuitenkin epäilivät varusteiden vedenpitävyyttä, koska niissä ei ollut tuttuja Gore-Tex-merkintöjä. Tilanne ratkesi vasta, kun Haltilta toimitettiin järjestäjille viralliset sertifikaatit materiaalin säänkestävyydestä.
Kilpailu sisälsi vaeltamista vaativissa olosuhteissa, yli 100 kilometrin pyöräilyosuuksia, sekä kulkemista läpi viidakoiden ja riisipeltojen. Tasainen eteneminen, tarkka navigointi ja vahva tiimityö lähes täysin ilman lepoa vei joukkueen kilpailun kärkeen ja lopulta maaliviivan yli ensimmäisenä.
Raid Gauloisesin voitto oli historiallinen hetki suomalaiselle seikkailu-urheilulle. Saavutus nosti Team Haltin kertaheitolla lajin kansainväliselle huipulle. Suomalaisella sinnikkyydellä ja osaamisella pystyi peittoamaan maailman kovimmat seikkailu-urheilijat.
Historiallinen maailmanmestaruus
Vuonna 2001 järjestettiin seikkailu-urheilun ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut Sveitsissä. Koska kilpailu käytiin Euroopassa, mukana oli kaikki huippujoukkueet.
Kilpailu kesti noin 100 tuntia ja kulki ylös ja alas Alppien vaativia rinteitä. Korkeuserot olivat valtavia. Ratkaisevassa roolissa olivat tarkka suunnistus ja oikea-aikainen taukojen pitäminen. Kilpailun aikana sää vaihteli rajusti. Vaikka oli vielä syyskesä, vuoristoon satoi kilpailun aikana yli 20 senttimetriä lunta.
Loppuvaiheessa Team Halti onnistui ohittamaan Uudesta Seelannista kotoisin olevan ennakkosuosikin. Yöllisessä nousussa vuoristomajalta kuutamo valaisi reittiä ja joukkue päätti edetä ilman otsalamppuja, jotta kilpailijat eivät näkisi heidän etenemistään. Joukkue nukkui yli neljä päivää kestäneen kilpailun aikana vain noin neljä tuntia. Se riitti maailmanmestaruuteen.
Perintö Haltin tuotekehityksessä
Team Haltin menestys ei ollut pelkästään urheilullinen saavutus. Yhteistyö vaikutti merkittävästi myös Haltin tuotekehitykseen. Adventure racing oli tuolloin uusi laji, ja monet asiat jouduttiin opettelemaan kantapään kautta.
Kilpailuita varten kehitetyt ratkaisut, kuten kevyet materiaalit, toimivat taskuratkaisut ja ergonomiset reput, näkyivät myöhemmin myös kuluttajatuotteissa. Varusteet syntyivät todellisiin ääriolosuhteisiin ja Haltin kyky reagoida joukkueen, ja kilpailujen tarpeisiin synnytti monia edistyksellisiä tuoteinnovaatioita. Osa niistä elää Haltin tuotteissa edelleen muistona ajasta, jolloin suomalainen joukkue kulki maailman kovimpien seikkailukilpailujen kärjessä.
