Pakusta reissupakuksi
Vanlife on noussut yhä useamman ihmisen tietoisuuteen. Vapaus matkustaa ja viettää enemmän aikaa ulkona kiehtoo monia, ja osa on muuttanut asumaan asuntoautoon tai itse rakennettuun pakettiautoon. Vanlifefinlandin Teemu ja Kirsi ovat itse rakentaneet oman näköisensä reissuauton “Pakun” pakettiauton runkoon. He kertovat miten projekti eteni, ja mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon oman retkipakun rakentamisessa.
Ideasta valmiiseen itsevalmistettuun reissupakuun. Eletään vuotta 2020, korona on kesän ajaksi hieman hellittänyt ja olemme henkilöautolla liikenteessä Pohjois-Norjassa Senjan saarella, Ersfjordin hiekkarannalla. Aamupuuroa valmistaessa katseemme kiinnittyy rannalla sijaitsevaan pakettiautoon, jossa on sivu- ja takaovet auki. Kyydissä on maastopyörät ja surffilaudat, ja takatilaan on tehty vanerista laveri, jonka päällä on patja. Auton ulkopuolella pari kaveria tekee omaa aamiaistaan. Sisustukseltaan paku on aika karu, mutta herätti kiinnostuksen. Olisiko tuollainen tapa matkustaa mahdollista myös meille? Ajatus matkustamistavasta ja sen tuomista mahdollisuuksista kirkastui. Vastaavanlaisia pakettiautoja oli nähty tähän asti vain sosiaalisessa mediassa, pääasiassa Yhdysvalloista.
Ajatus omasta pakusta jäi kytemään etenkin Kirsille. Teemu oli alkuun hieman epäileväinen pakun rakentamisen suhteen. Minkäänlaista kokemusta tai ideaa pakettiautoon rakentamisesta ei ollut. Syksyn aikana tuli kumminkin fiilisteltyä Instagramista vanlife -kuvia ja sitä vapautta mitä omalla retkipakulla saavuttaisi.
Lopulta päätös Pakun hankkimisesta tuli ajankohtaiseksi, ja sen oikean auton etsintä alkoi. Etsintä kestikin puoli vuotta. Kävimme koeajamassa kahta pakettiautoa, mutta ne eivät tuntuneet hyvälle. Kolmas vaikutti paperillakin paremmalta, ja heti koeajolla kaikki tuntui hyvältä. Vuoden 2007 Ford Transit lähti mukaan ja Kirsin henkilöauto jäi autokauppaan.
Rakennusprojektin eteneminen:
- Takatilan seinien ja lattian purkaminen, korjaaminen ja puhdistus
- Äänieristyksen teko
- Vanhan väliseinän poisto
- Pohjaratkaisu
- Lattian rakentaminen
- Ilmanvaihto
- Seinien ja katon eristäminen
- Seinien ja katon koolaus
- Sähköpiuhojen asentaminen
- Seinien rakentaminen
- Väliseinän suunnittelu ja kiinnitys
- Katon rakentaminen
- Katsastusmiehen kanssa neuvottelu
- Sängyn rakentaminen
- Kaapistojen asentaminen
- Sähköjen kytkentä
- Vesijärjestelmä
- Mitä kaikki maksoi?
- Lopputulos
Takatilan seinien ja lattian purkaminen, korjaaminen ja puhdistus
Paku ostettiin helmikuussa 2021. Oli täysi talvi, joten meidän piti löytää jonkinlainen halli missä pääsisi tarkemmin tutkimaan Pakua ja aloittelemaan projektia. Lopulta sopiva halli löytyi. Ensimmäinen vaihe oli poistaa Pakun takaosasta seinään kiinnitetyt vanerit. Se oli helppo homma! Ruuvit vaan auki ja levyt pihalle. Alta löytyi pieniä pintaruostevaurioita, jotka hioimme rälläkällä pois ja laitoimme ruosteenestomaalia päälle.
Lattian purkaminen olikin sitten hieman isompi projekti. Lattian pinta oli muovimattoa, joka lähti voimaa käyttämällä suht helposti pois. Muovimaton alla oli paksua ”pahvia”, joka oli muutamasta kohdasta hieman pehmeä.
Pahvi lähti pienissä palasissa irti, mutta kun saimme kaiken pois huomasimme muutamassa kohdassa lattiaa hieman enemmän ruostetta. Ne saimme rälläköimällä pois, mutta oikeanpuolen rengaskotelo oli läpiruostunut. Annoimme peltisepän korjata kotelon. Asiantunteva peltiseppä onneksi löytyi, ja parissa päivässä kotelo oli kuin uusi.
Alkuun pakuprojektia tehtiin aika verkkaisesti - muutamia kertoja kuukaudessa. Keväällä äänieristystä pystyttiin tekemään ulkona. Pakun takaosa puhdistettiin ja hiottiin kaikki pienetkin ruostejäljet pois. Oli mukavampi aloittaa rakentaminen, kun tiesi kaiken olevan pohjien osalta kunnossa.
Sikaflex tiivistysmassalla laitettiin kaikki ylimääräiset reiät umpeen. Laitoimme äänieristysmattoa seiniin ja kattoon, joiden tarkoitus on hiljentää auton ulkopuolelta tulevia ääniä.
Ohjaamon ja takaosan välissä oli metallinen väliseinä. Seinä sopi pakettiautoon, jossa kuljetetaan tavaroita, mutta oleiluun tarkoitettuun takatilaan se oli sen verran karu, että päätimme poistaa sen. Porakone käteen ja ruuvit auki.
Väliseinä saatiin suht helposti pois ja Pakun olemus muuttui aika paljon. Tässä vaiheessa ei ollut vielä minkäänlaista ideaa minkälainen väliseinä tulee tilalle vai pidetäänkö se auki. Katsastusmies teki ratkaisun meidän puolesta. Tästä hieman myöhemmin lisää.
Tässä vaiheessa päästiin suunnittelemaan konkreettisesti pohjaratkaisua Pakun takaosaan. Mittasimme takaosan leveyden ja pituuden, jonka pohjalta hahmottelimme paperille minkälainen pohjaratkaisu toimisi.
Suunnittelu lähti siitä, mitä tarvitsisimme reissuille mukaan. Luonnostelimme teipillä myös pohjaratkaisua suoraan lattiaan, jotta näki ihan livenä kuinka paljon mikäkin rakennelma vie tilaa. Lopulta pohjaratkaisu meni uusiksi noin 3-4 kertaa.
Lattian rakentaminen
Jihuu, ensimmäinen konkreettinen rakennusvaihe! Lattiakoolaukset tehtiin ”kakkoskakkosesta” ja ne liimattiin lattiaan kiinni kiinnitysmassalla, jotta ei tarvinnut tehdä lattiaan ylimääräisiä reikiä.
Koolauksien väliin laitettiin 50 mm Finnfoam erityslevyä. Koolauksien välinen osa tehtiin Finnfoamille sopivan levyiseksi. Vain reunoille jouduimme leikkelemään pieniä paloja levystä. Itse lattia tehtiin vanerista, jonka päälle tuli vinyylimattoa.
Ilmanvaihto
Yksi tärkeimmistä toiminnoista retkipakussa on ilmanvaihto. Usein matkailu- ja retkeilyautoissa näkee katolla kattoluukun, mutta päätimme hankkia meidän retkipakuun aurinkokennotuulettimen. Tuuletin lataa itsensä ja mahdollistaa ilmanvaihdon sisään tai ulos kahdella eri voimakkuudella.
Tämä oli aika jännittävä vaihe kun joutui leikkaamaan kattoon reiän, mutta lopulta se meni hyvin. Katon ulkopinnalle piirsimme tuulettimen kokoisen ympyrän ja teimme porakoneella reiän kattoon. Reiästä pääsi kuviosahalla aloittamaan ison reiän teon etenemällä piirrettyä viivaa pitkin. Kun reikä oli valmiina, hiottiin pellin reunaa hieman sileämmäksi ja sovitimme tuulettimen paikoilleen. Tuuletin kiinnitettiin kolmella ruuvilla kattoon kiinni ja reunoille laitoimme tiivistemassaa varmistamaan, ettei vesi pääse valumaan sisään.
Teimme myös apukuskin ikkunaan ilmanvaihtoritilän, jonka laitamme aina yön ajaksi sivuikkunaan. Ikkunaa avataan hieman, asetetaan ilmanvaihtoritilä avoimen ikkunan väliin, sitten ikkuna kiinni. Näin ilma kiertää sekä ritilän, sekä tuulettimen kautta. Tämä on ollut toimiva ratkaisu ja ilma kiertänyt sisällä todella hyvin.
Seinien ja katon eristäminen oli yksi haastavimmista vaiheista pakuprojektissa. Tässä vaiheessa tuli paljon tutkittua Youtubea sekä etsittyä tietoa Googlesta miten retkeilypaku kannattaa eristää. Vuonna 2021 ei vielä ollut paljon suomalaisia videoita eikä infoa aiheesta, mutta niistä muutamista löytyi kyllä hyviä vinkkejä. Ulkomaalaista videoista ja sivustoista ei tähän hirveästi löytynyt apua, sillä heillä ei ole niin tarvetta eristyksille kuin täällä pohjoisemmassa.
Aluksi oli tarkoitus, että Finnfoam erityslevyjen väliin tulisi pienet koolauksen joiden väliin levyt saisi asennettua. Tämä idea romuttui, kun näiden kanssa tuli äherrettyä yksi ilta ja huomasi ettei tämä toimi. Lopulta 50 mm Finnfoam levyt tuli liimattua uretaanivaahdolla seiniin kiinni. Tämä oli lopulta noin kahden illan projekti, jonka jälkeen pääsi katon eristyksen kimppuun.
Kattoon tuli 30 mm Finnfoam joka kiinnitettiin liimamassalla kattoon. Finnfoameja tuettiin kakkoskakkosilla, kuten kuvasta näkyy.
Helpoin tapa olisi varmaankin ollut käyttää Armaflex -solukumieristettä koko Pakun eristämiseen, sen olisi saanut vaan liimattua seiniin ja kattoon. Se oli kuitenkin sen verran kallista, että päädyimme Finnfoamiin. Ostimme Armaflexiä kuitenkin pieniä määriä, jotta saimme hankalimmat paikat kuten hattuhyllyn sekä kaarevat alueet eristettyä. Kuvassa seinän ja katon yhdyskohta on eristetty Armaflexillä.
Eristyksien päälle tuli alumiinipaperi, jonka saumat liimattiin kiinni alumiiniteipillä. Tällä saadaan kosteus pysymään poissa seinistä / eristyksistä. Samaa materiaalia käytetään myös saunan seinissä.
Koolauksia varten hankittiin noin puolentoista sentin paksuista rimaa, jotta saimme koolaukset taipumaan auton rungon mukaan ja saatiin seinästä näyttävän kaareva. Koolaukset laitettiin auton runkopalkkeihin kiinni poraruuveilla. Tässä vaiheessa piti jo miettiä sängyn ja kaapiston kiinnityksiä, joten poikkikoolauksia piti laittaa sopiville korkeuksille, jotta sängyn- ja kaapistonrungot sai kunnolla kiinnitettyä koolauksiin.
Halusimme sähköpiuhat piiloon seinien sisään, joten tässä vaiheessa piti vetää kattovalolle ja valokatkaisijalle piuhat valmiiksi. Osa sähköpiuhoista vedettiin vasta seinien valmistuttua, mutta ne sai hyvin piiloon kaapistojen sisälle.
Seinämateriaaliksi valitsimme koivuvanerin ja seinät maalattiin Osmo color mattalumi -puuvahalla. Maalauksessa käytettiin ombre -tekniikkaa, jotta saatiin liukuväri seinään. Ombre -tekniikka tarkoittaa, että vaha levitetään kangaspalalla pintaan pyörivää liikettä käyttäen.
Seinän yläosasta tuli vaalea ja mitä alemmas seinässä mennään, niin sitä enemmän puupinta jäi näkyviin. Lavuaarin takaosan seinään laitettiin lisäksi kirkasta Osmo vahaa tuomaan lisäsuojaa vesiroiskeilta.
Väliseinän suunnittelu ja kiinnitys
Kävimme projektin aikana useasti katsastusmiesten luona kysymässä mitä retkeilypakuun saa tehdä ja mitä ei. Kommentit lakipykälistä ja säädöksistä eri katsastusmiehiltä olivat yllättävän kirjavia, mutta jossain vaiheessa tuli selväksi, että väliseinä pitää olla jos auton meinaa pitää pakettiautona. Katsastusmiehistä lisää myöhemmässä vaiheessa 😊
Väliseinän rakentamiseen meni yksi viikonloppu. Seinä rakennettiin kakkoskakkosesta ja se eristettiin 50 mm Finnfoamilla. Väliseinään tuli valokatkaisimelle paikka, ja piuha tälle vedettiin myös seinän sisään. Seinään tehtiin reikä kaapelille joka lähtee auton akuista takaosan hupiakuille.
Sisäkaton tekeminen oli lopulta yhden illan homma. Kattomateriaaliksi valikoitui MDF kattopaneeli, joka kestää hyvin myös kosteutta.
Kiinnitys tapahtui piilonaulauksella kattokoolauksiin, jotta saatiin katosta siisti ilman naulan jälkiä. Eniten aikaa vei, kun paneeleihin piti tehdä aukot aurinkokennotuulettimelle sekä LED-kattovalolistalle.
Katsastusmiehen kanssa neuvottelu
Kuten aikaisemmin mainitsin, kävimme usean katsastusmiehen luona ja kysyimme, että mitä saamme tehdä ja mitä emme saa tehdä, jos haluamme säilyttää Pakun pakettiautona. Tuli myös netistä luettua paljon muiden kokemuksia, mutta kommentteja ja kokemuksia oli niin paljon erilaisia ettei niistä lopulta viisastunut sen enempää. Halusimme tehdä kiinteän sängyn ja kalusteet, mutta tämä oli kysymys johon kukaan ei oikein osannut antaa vastausta.
Lopulta saimme tiedon, että eräällä katsastusasemalla on henkilö joka tietää näistä asioista viimeisimmät lakipykälät joten ei muuta kun auton nokka sinne.
Pyysimme katsastusmiehen auton luokse ja kerroimme suunnitelman ja näytimme mallikuvan, jossa oli kiinteä sänky, kiinteät kalusteet ja pari penkkiä. Katsastusmies sanoi, että kaikki muut on ok, mutta mitään penkkiä / tasoa ei saa olla jonka päällä voisi istua helposti. Sänkykin pitää olla sen verran korkealla ettei sitä voi luulla sohvaksi, mutta kiinteät kalusteet voi olla. Katsastusmies sanoi myös, että jos 12V jännite muuttuu 230V, niin silloin pitää olla sähkömiehen dokumentaatio ja allekirjoitus työstä.
Näiden vastausten perusteella oli helppo lähteä suunnittelemaan ja rakentamaan lopullista versiota Pakusta. Suosittelemmekin, että käy autokohtaisesti aina kysymässä asiantuntevalta katsastusmieheltä mitä juuri tiettyyn autoon saa tehdä. Meilläkin homma onnistui, kun auto oli sen verran vanha eli myös vuosimalli vaikuttaa siihen mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
Sängyn runko tehtiin kakkoskakkosesta ja laitettiin päädyt kiinni seinän koolauksiin, jotta saatiin sänky tukevasti kiinni. Myös sängyn alle laitettiin pystyyn muutama tukipuu. Sängyn leveys 140 cm ja pituus n. 170 cm. Mekin joudumme nukkumaan sängyssä hieman vinottain, jotta saa jalat suoraksi tai muuten joutuu nukkumaan jalat hieman koukussa. Hyvin pärjätty pitkilläkin reissuilla ja hyvät unet saatu.
Patja hankittiin Ikeasta. Ihan suoraan ei sängynrungon kokoista patjaa löytynyt, joten patjasta leikattiin pala pois.
Kaapiston rungot tehtiin kakkoskakkosesta sekä samasta rimasta, jota käytettiin seinän koolauksiin. Myös kaapiston runko tuli seinäkoolauksiin tukevasti kiinni. Kiinnityksessä käytettiin kulmarautoja.
Kaapiston ovet hankimme Ikeasta ja pöytälevyt mittatilauksena Suomen Ylijäämävarastolta. Ovien ja saranoiden kiinnityksessä oli hieman haasteita. Kun runko oli itse tehty niin joutui tekemään hieman virityksiä, että sai saranat oikealle paikalle ja ovet aukeamaan kunnolla. Jälkeenpäin olemme miettineet, että ehkä helpommalla olisi päässyt jos olisi löytynyt valmiiksi oikean kokoinen kaapiston runko. Tällä tyylillä mitä teimme saimme kuitenkin juuri sellaisen kuin halusimme.
Kaapistossa on lavuaarin alla roskapönttö, vesisäiliö sekä harmaavesisäiliö, näistä lisää myöhemmin. Keskellä on hyllytilaa, jossa säilytämme ruokatarvikkeita ja toisessa reunassa on pari avointa tasoa, jossa voi säilyttää esim. Trangiaa. Meillä ei ole Pakussa kiinteää hellaa tai vastaavaa vaan olemme tehneet kaiken ruoan Trangialla, joka on ajanut asian todella hyvin.
Toisella seinällä on myös pieni kaapisto, jonka sisällä on meidän sähköjärjestelmä.
Sähköjärjestelmä stressasi aluksi eniten, koska ei ollut oikeastaan mitään hajua siitä mitä pitäisi tehdä ja miten homman saa toimimaan. Onneksi netistä sai hyvin tähän ohjeita, ja kyselemällä sai tähän vaiheeseen vastauksia.
Aluksi piti selvittää minkä paksuisia piuhoja tarvitsee mihinkin ja minkä kokoisia sulakkeita mihinkin väliin. Homma alkoi pikkuhiljaa selkiytyä - Teemu sai sähkökaavion tehtyä ja sähkömieheltä varmistuksen, että siinä on kaikki oikein. “Tämän jälkeen tiesin, että osaan vetää johdot, liittää sulakkeet ja tehdä kytkennät, joten lopulta tämä oli projektin mieluisin työvaihe” Teemu toteaa.
Ohessa sähkökaavio, jossa on kuvattu kaapeleiden paksuudet, sulakkeiden sekä hupiakkujen koot. Ehkä jossain kohdassa voisi olla vielä ylimääräinen sulake, mutta tuolla homma on toiminut hyvin. Kaiken muun pystyi tekemään itse, paitsi invertteriltä pistorasialle menevän piuhan kävi vetämässä sähkömies, koska siinä jännite muuttui 12V:sta 230V:n.
Auton ja hupiakkujen välissä on erotusrele. Kun autolla ajaa niin auton akku lataa hupiakkuja. Kun auto on sammuksissa ja takaosassa käytetään sähköä, niin se ei tyhjennä auton akkua - erotusrele estää tämän.
Lisäsimme vuosi Pakun valmistumisen jälkeen vielä 160W aurinkopaneelit katolle, joten tässä sähkökaaviossa eivät näy sen kytkennät.
Vesisysteemin oli viimeinen vaihe ja tämä oli myös suht helppo homma kun kaikki välineet oli hankittu.
Alla lista mitä meillä on vesijärjestelmässä:
- 20 litran vesisäiliö
- 25 litran harmaavesisäiliö
- Sähkökäyttöinen vesipumppu
- Retkisuihku
- Kannettava kemiallinen WC
Itse vesijärjestelmä toimii seuraavasti: kun avaa vesihanan, vesipumppu lähtee käyntiin, joka nostaa puhdasta vettä vesisäiliöstä ja lavuaarista menee putki harmaavesisäiliöön. Olemme ottaneet tavaksi, että kun 20 litran vesisäiliö on tyhjä, samalla tyhjennämme harmaavesisäiliön. Ensimmäisellä reissulla päästimme harmaavesisäiliön liian täyteen ja se läikkyi yli. Onneksi olimme laittaneet kaapin lattian päälle sekä hieman myös seinälle suojaksi vedeneristävää mattoa, joten mitään katastrofaalista ei päässyt käymään.
Retkisuihku ja kannettava WC sijaitsevat sängyn alla, josta ne otetaan aina tarvittaessa käyttöön. Niitä meillä ei ole kiinteänä ratkaisuna. WC:tä käytetään pääasiassa vain yöllä eli nostamme WC:n makuutilaan illalla ennen nukkumaan menoa siltä varalta jos tarvitsee yöllä käydä vessassa. Näin ei tarvitse lähteä ulos yöaikaan ja unille pääsee nopeasti takaisin.
Retkisuihku on ollut kätevä ja helpottanut suihkussa käymistä. Ämpäriin vain vettä, Pakun takaovet auki ja niiden väliin suihkuverho eli Pakun takaossa on ollut hyvä käydä pesulla. Välillä vesi on ollut hieman viileää, jos ei ole ehtinyt Trangiassa lämmittää vettä sekaan mutta tämä kuuluu seikkailuun 😊Ympärivuotinen kylmäuinti on auttanut sietämään kylmää vettä paremmin.
Mitä kaikki maksoi?
Pakun rakennus kokonaisuudessaan maksoi noin 3500 €, sisältäen kaikki materiaalit.
Lopputulos
Kun Paku lopulta valmistui, niin olimme todella tyytyväisiä siihen minkälainen siitä tuli ja että olimme osanneet rakentaa tällaisen itse. Aikaa Pakun rakentamiseen meni noin 5 kuukautta. Aluksi teimme sitä aika hitaasti, mutta kun kevättä kohden ilmat lämpenivät ja kesälomapäivät oli tiedossa niin loppua kohden tahti kiihtyi.
Pieniä viilauksia ollaan tämän jälkeen tehty, kun käytännössä huomattu, että jotain tarvitsee tehdä paremmin ja myös sisustettu Pakua hieman enemmän.
Tämä oli kyllä mielenkiintoisin ja antoisin projekti mitä olemme ikinä tehneet! Jos löytyy kiinnostusta, aikaa ja halua rakentaa oman näköinen ja omiin seikkailuihin sopiva reissuauto niin voimme lämpimästi suositella projektin aloittamista. Paku on tuonut elämään paljon mielenkiintoisia kohtaamisia ja seikkailuja 😊
