Pakureissu Keski-Eurooppaan
Ilmastonmuutos vaikuttaa yhä useamman matkailijan päätöksiin siitä, millä kulkupelillä reissuun lähdetään. Moni valitseekin Euroopan matkoille oman tai vuokratun matkailuauton / reissupakun. Ennen reissua kannattaa miettiä mikä reitti Eurooppaan sopii itselle parhaiten. Keski-Eurooppaan voi Suomesta kulkea erilaisia reittejä. Alla listattuna niistä kolme:
- Via Baltica
Autolautta Helsingistä Tallinnaan, siitä Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan läpi Saksaan tai etelämmäksi.
- Ruotsi - Tanska - Saksa
Laivalla Ruotsiin, josta matka jatkuu Etelä-Ruotsin läpi Tanskaan ja näin ollaankin jo Saksassa.
- Finnlinesilla Helsingistä Travemündeen
Helpoin tapa päästä Keski-Eurooppaan on mennä Helsingistä laivalla Travemündeen, josta pääsee virkeänä jatkamaan matkaa.
Tule Vanlifefinlandin Teemun ja Kirsin reissupakun kyytiin ja nauti matkasta Eurooppaan.
Seikkailu alkaa
Matkasuunnitelmat voivat muuttua yllättäen, ja juuri näin kävi meille viime kesän pakureissullamme. Alun perin suunnittelimme matkaa Keski-Norjaan, mutta laivamatkalla Ruotsiin päätimmekin suunata kohti Sveitsiä, kun Norjaan oli luvattu seuraavaksi kymmeneksi päiväksi pelkkää sadetta ja kylmää ilmaa. Matkamme vei siis meidät lopulta Sveitsin henkeäsalpaaviin vuoristoihin ja viehättävään pieneen kylään nimeltä Weesen.
Matkamme alkoi Tukholmasta ja Pakun nokka laitettiin kohti Etelä-Ruotsia, jossa olimme ensimmäisen yön viihtyisällä levähdyspaikalla. Toisena päivänä ylitimme Ruotsin ja Tanskan välillä olevan Juutinrauman sillan, jonka pituus on hieman vajaa 8 km. Silta oli todella upea ja Tanskan päädyssä tie menee myös meren alle.
Tanskan puolelle päästyämme katsoimme reittiä tarkemmin ja päätimme lopulta mennä Rødbysta lautalla Saksan Puttgardeniin, näin säästimme hieman ajoaikaan. Otimme pienen pysähdyksen myös Lübeckissa, tutustuimme hieman kaupunkiin ja otettiin yhdet oluet, koska Samuli Edelmankin laulaa kappaleessa Peggy ” Monta pitkää kylmää Lyypekissä” 😊
Saksan läpi kulkevaa reittiä oli lopulta hieman puuduttava ajaa sillä maisemat ei alkumatkasta olleet oikein minkäänlaiset. Etelä-Saksassa maasto alkoi muuttua, ja vuoret alkoivat kohota horisontissa. Kävimme juuri ennen Itävällan ja Sveitsin rajaa ostamassa moottoritietarrat, vinjetit. Ilman vinjettiä ajaville voidaan Sveitsissä ja Itävallassa antaa sakko, jonka lisäksi veloitetaan tarramaksu sakon yhteydessä.
Olimme lopulta n. klo 23 perillä ja oli jo ihan pimeää. Etsimme nopeasti yöpaikan ja aloimme unille. Päätöksemme yöpaikasta osoittautui oikeaksi valinnaksi kun aamulla heräsimme Weesenin kylästä ja näimme kristallinkirkkaat vedet sekä vuoret silmiemme edessä.
Saimme myös heti tuntea pienen kylän vieraanvaraisuuden, kun paikallinen vanhempi mies huomasi Pakun rekkarista, että olemme Suomesta. Hän tuli heti jutulle ja kertoi, että on suuri Suomi -fani. Hetken jutusteltuamme parkkipaikalla, siirryimme läheiseen kahvilaan jatkamaan tarinointia, jossa mies kertoi viettäneensä useita kesiä Saimaan rannalla. Hän myös haki meille retkikarttoja ja näytti alueen parhaat vaellusreitit.
Weesenin pienen kylän tervetulleen rauhallinen ilmapiiri oli täydellinen vastapaino matkan aiemmille vilkkaille pysähdyksille. Vietimme Weesenin ympäristössä kuusi päivää vaellellen ja maisema ihaillen.
Yksi matkan huippuhetkistä oli vierailumme Appenzelin alueella. Lähdimme päivävaellukselle Saxer Luckenille. Päivä oli hieman pilvinen, mutta siitä huolimatta reitti tarjosi upeat näkymät ympäröivään maisemaan. Aika oli kulunut aivan huomaamatta emmekä ehtineet vaelluksella tavoiteltuun loppuun asti. Kokemus oli silti unohtumaton ja iltateetä juodessamme hymy huulillamme kertoi tarinaa hienosta vaelluksesta.
Teimme myös päiväretkeen Zürichiin. Kaupungin sykkeessä tutustuimme sen kiehtovaan historiaan ja arkkitehtuuriin. Yksi päivä Zürichissa ei tuntunut riittävältä ja se antoi meille syyn palata takaisin joskus tulevaisuudessa.
Matkan aikana kohtasimme myös pienen haasteen, kun pakun hupiakut alkoivat temppuilla päivää ennen Zürichin retkeämme. Tämä aiheutti sen, ettei Pakun jääkaappi, vesipumppu eikä makuutilan valot toimineet. Emme antaneet pienten vastoinkäymisten horjuttaa seikkailumieltämme. Loppureissu ilman sähköjä toi matkaan oman jännityksensä, ja opimme arvostamaan yksinkertaisia asioita entistä enemmän. Reissun jälkeen tilasimme Pakuun uudet hupiakut sekä aurinkopaneelin, jotta jatkossa virta riittäisi varmemmin.
Ennen kotimatkaa päätimme tehdä vielä yhden vaelluksen Speerin huipulle. Matka oli vaativa, mutta jokainen askel toi meidät lähemmäksi palkintoa: henkeäsalpaavia näkymiä ympäröivään vuoristoon. Huipulla seisominen tuntui saavutukselta. Pidimme välipalatauon ja juttelimme paikallisten nuorten kanssa, jotka olivat tulleet viettämään aikaa Speerin huipulle.
Kotiinpaluun aika koitti viikon Sveitsissä reissaamisen jälkeen. Pysähdyimme nopeasti Hampurissa ja Kööpenhaminassa, keräten mukaamme viimeiset palaset matkasta.
Viimeisen yön vietimme Tukholman Silja Linen satamassa, jossa meitä ilahdutti pieni citykettu. Laivan lähtiessä kohti Suomea, muistelimme kaikkia upeita maisemia, kohtaamisista ja kokemuksia, joita koimme matkallamme Sveitsiin ja takaisin.
Upeat maisemat, odottamattomat haasteet ja kohtaamiset paikallisten kanssa rikastuttivat matkaamme tavalla, jota emme olisi osanneet ennalta arvata. Kotiin päästyämme ei mennyt kauan kuin aloimme jo haaveilemaan seuraavista reissuista. Tämä matka opetti meille, että suunnitelmien muuttuminen voi johdattaa uskomattomiin seikkailuihin.
Lue myös aikaisempi blogi - Reissuvinkkejä Suomen kansallispuistoihin.
Nähdään ulkona! Katso kaikki
